to fit [with allative] (to be of the correct size and shape; to be capable of being put into or passing through something; to be not too big)
Preesens (minä)sovin
Imperfekti (minä)sovin
Verbin sopia koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä sovin
sinä sovit
hän sopii
me sovimme
te sovitte
he sopivat
passiivi: sovitaan
Preesens (kielteinen)
minä en sovi
sinä et sovi
hän ei sovi
me emme sovi
te ette sovi
he eivät sovi
passiivi: ei sovita
Imperfekti
minä sovin
sinä sovit
hän sopi
me sovimme
te sovitte
he sopivat
passiivi: sovittiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en sopinut
sinä et sopinut
hän ei sopinut
me emme sopineet
te ette sopineet
he eivät sopineet
passiivi: ei sovittu
Perfekti
minä olen sopinut
sinä olet sopinut
hän on sopinut
me olemme sopineet
te olette sopineet
he ovat sopineet
passiivi: on sovittu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole sopinut
sinä et ole sopinut
hän ei ole sopinut
me emme ole sopineet
te ette ole sopineet
he eivät ole sopineet
passiivi: ei ole sovittu
Pluskvamperfekti
minä olin sopinut
sinä olit sopinut
hän oli sopinut
me olimme sopineet
te olitte sopineet
he olivat sopineet
passiivi: oli sovittu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut sopinut
sinä et ollut sopinut
hän ei ollut sopinut
me emme olleet sopineet
te ette olleet sopineet
he eivät olleet sopineet
passiivi: ei ollut sovittu
Konditionaali
Preesens
minä sopisin
sinä sopisit
hän sopisi
me sopisimme
te sopisitte
he sopisivat
passiivi: sovittaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en sopisi
sinä et sopisi
hän ei sopisi
me emme sopisi
te ette sopisi
he eivät sopisi
passiivi: ei sovittaisi
Perfekti
minä olisin sopinut
sinä olisit sopinut
hän olisi sopinut
me olisimme sopineet
te olisitte sopineet
he olisivat sopineet
passiivi: olisi sovittu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi sopinut
sinä et olisi sopinut
hän ei olisi sopinut
me emme olisi sopineet
te ette olisi sopineet
he eivät olisi sopineet
passiivi: ei olisi sovittu
Imperatiivi
Preesens
sinä sovi
hän sopikoon
me sopikaamme
te sopikaa
he sopikoot
passiivi: sovittakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä sovi
hän älköön sopiko
me älkäämme sopiko
te älkää sopiko
he älkööt sopiko
passiivi: älköön sovittako
Perfekti
hän olkoon sopinut
he olkoot sopineet
passiivi: olkoon sovittu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko sopinut
he älkööt olko sopineet
passiivi: älköön olko sovittu
Potentiaali
Preesens
minä sopinen
sinä sopinet
hän sopinee
me sopinemme
te sopinette
he sopinevat
passiivi: sovittaneen
Preesens (kielteinen)
minä en sopine
sinä et sopine
hän ei sopine
me emme sopine
te ette sopine
he eivät sopine
passiivi: ei sovittane
Perfekti
minä lienen sopinut
sinä lienet sopinut
hän lienee sopinut
me lienemme sopineet
te lienette sopineet
he lienevät sopineet
passiivi: lienee sovittu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene sopinut
sinä et liene sopinut
hän ei liene sopinut
me emme liene sopineet
te ette liene sopineet
he eivät liene sopineet
passiivi: ei liene sovittu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
sopia
Aktiivin partisiippi (preesens)
sopiva
Passiivin partisiippi (preesens)
sovittava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
sopinut
Passiivin partisiippi (perfekti)
sovittu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.