to dig ground using cloven hooves
Preesens (minä)sorkin
Imperfekti (minä)sorkin
Verbin sorkkia koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä sorkin
sinä sorkit
hän sorkkii
me sorkimme
te sorkitte
he sorkkivat
passiivi: sorkitaan
Preesens (kielteinen)
minä en sorki
sinä et sorki
hän ei sorki
me emme sorki
te ette sorki
he eivät sorki
passiivi: ei sorkita
Imperfekti
minä sorkin
sinä sorkit
hän sorkki
me sorkimme
te sorkitte
he sorkkivat
passiivi: sorkittiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en sorkkinut
sinä et sorkkinut
hän ei sorkkinut
me emme sorkkineet
te ette sorkkineet
he eivät sorkkineet
passiivi: ei sorkittu
Perfekti
minä olen sorkkinut
sinä olet sorkkinut
hän on sorkkinut
me olemme sorkkineet
te olette sorkkineet
he ovat sorkkineet
passiivi: on sorkittu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole sorkkinut
sinä et ole sorkkinut
hän ei ole sorkkinut
me emme ole sorkkineet
te ette ole sorkkineet
he eivät ole sorkkineet
passiivi: ei ole sorkittu
Pluskvamperfekti
minä olin sorkkinut
sinä olit sorkkinut
hän oli sorkkinut
me olimme sorkkineet
te olitte sorkkineet
he olivat sorkkineet
passiivi: oli sorkittu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut sorkkinut
sinä et ollut sorkkinut
hän ei ollut sorkkinut
me emme olleet sorkkineet
te ette olleet sorkkineet
he eivät olleet sorkkineet
passiivi: ei ollut sorkittu
Konditionaali
Preesens
minä sorkkisin
sinä sorkkisit
hän sorkkisi
me sorkkisimme
te sorkkisitte
he sorkkisivat
passiivi: sorkittaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en sorkkisi
sinä et sorkkisi
hän ei sorkkisi
me emme sorkkisi
te ette sorkkisi
he eivät sorkkisi
passiivi: ei sorkittaisi
Perfekti
minä olisin sorkkinut
sinä olisit sorkkinut
hän olisi sorkkinut
me olisimme sorkkineet
te olisitte sorkkineet
he olisivat sorkkineet
passiivi: olisi sorkittu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi sorkkinut
sinä et olisi sorkkinut
hän ei olisi sorkkinut
me emme olisi sorkkineet
te ette olisi sorkkineet
he eivät olisi sorkkineet
passiivi: ei olisi sorkittu
Imperatiivi
Preesens
sinä sorki
hän sorkkikoon
me sorkkikaamme
te sorkkikaa
he sorkkikoot
passiivi: sorkittakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä sorki
hän älköön sorkkiko
me älkäämme sorkkiko
te älkää sorkkiko
he älkööt sorkkiko
passiivi: älköön sorkittako
Perfekti
hän olkoon sorkkinut
he olkoot sorkkineet
passiivi: olkoon sorkittu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko sorkkinut
he älkööt olko sorkkineet
passiivi: älköön olko sorkittu
Potentiaali
Preesens
minä sorkkinen
sinä sorkkinet
hän sorkkinee
me sorkkinemme
te sorkkinette
he sorkkinevat
passiivi: sorkittaneen
Preesens (kielteinen)
minä en sorkkine
sinä et sorkkine
hän ei sorkkine
me emme sorkkine
te ette sorkkine
he eivät sorkkine
passiivi: ei sorkittane
Perfekti
minä lienen sorkkinut
sinä lienet sorkkinut
hän lienee sorkkinut
me lienemme sorkkineet
te lienette sorkkineet
he lienevät sorkkineet
passiivi: lienee sorkittu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene sorkkinut
sinä et liene sorkkinut
hän ei liene sorkkinut
me emme liene sorkkineet
te ette liene sorkkineet
he eivät liene sorkkineet
passiivi: ei liene sorkittu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
sorkkia
Aktiivin partisiippi (preesens)
sorkkiva
Passiivin partisiippi (preesens)
sorkittava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
sorkkinut
Passiivin partisiippi (perfekti)
sorkittu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.