to be adapted or fitted
Preesens (minä)sovitun
Imperfekti (minä)sovituin
Verbin sovittua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä sovitun
sinä sovitut
hän sovittuu
me sovitumme
te sovitutte
he sovittuvat
passiivi: sovitutaan
Preesens (kielteinen)
minä en sovitu
sinä et sovitu
hän ei sovitu
me emme sovitu
te ette sovitu
he eivät sovitu
passiivi: ei sovituta
Imperfekti
minä sovituin
sinä sovituit
hän sovittui
me sovituimme
te sovituitte
he sovittuivat
passiivi: sovituttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en sovittunut
sinä et sovittunut
hän ei sovittunut
me emme sovittuneet
te ette sovittuneet
he eivät sovittuneet
passiivi: ei sovituttu
Perfekti
minä olen sovittunut
sinä olet sovittunut
hän on sovittunut
me olemme sovittuneet
te olette sovittuneet
he ovat sovittuneet
passiivi: on sovituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole sovittunut
sinä et ole sovittunut
hän ei ole sovittunut
me emme ole sovittuneet
te ette ole sovittuneet
he eivät ole sovittuneet
passiivi: ei ole sovituttu
Pluskvamperfekti
minä olin sovittunut
sinä olit sovittunut
hän oli sovittunut
me olimme sovittuneet
te olitte sovittuneet
he olivat sovittuneet
passiivi: oli sovituttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut sovittunut
sinä et ollut sovittunut
hän ei ollut sovittunut
me emme olleet sovittuneet
te ette olleet sovittuneet
he eivät olleet sovittuneet
passiivi: ei ollut sovituttu
Konditionaali
Preesens
minä sovittuisin
sinä sovittuisit
hän sovittuisi
me sovittuisimme
te sovittuisitte
he sovittuisivat
passiivi: sovituttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en sovittuisi
sinä et sovittuisi
hän ei sovittuisi
me emme sovittuisi
te ette sovittuisi
he eivät sovittuisi
passiivi: ei sovituttaisi
Perfekti
minä olisin sovittunut
sinä olisit sovittunut
hän olisi sovittunut
me olisimme sovittuneet
te olisitte sovittuneet
he olisivat sovittuneet
passiivi: olisi sovituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi sovittunut
sinä et olisi sovittunut
hän ei olisi sovittunut
me emme olisi sovittuneet
te ette olisi sovittuneet
he eivät olisi sovittuneet
passiivi: ei olisi sovituttu
Imperatiivi
Preesens
sinä sovitu
hän sovittukoon
me sovittukaamme
te sovittukaa
he sovittukoot
passiivi: sovituttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä sovitu
hän älköön sovittuko
me älkäämme sovittuko
te älkää sovittuko
he älkööt sovittuko
passiivi: älköön sovituttako
Perfekti
hän olkoon sovittunut
he olkoot sovittuneet
passiivi: olkoon sovituttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko sovittunut
he älkööt olko sovittuneet
passiivi: älköön olko sovituttu
Potentiaali
Preesens
minä sovittunen
sinä sovittunet
hän sovittunee
me sovittunemme
te sovittunette
he sovittunevat
passiivi: sovituttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en sovittune
sinä et sovittune
hän ei sovittune
me emme sovittune
te ette sovittune
he eivät sovittune
passiivi: ei sovituttane
Perfekti
minä lienen sovittunut
sinä lienet sovittunut
hän lienee sovittunut
me lienemme sovittuneet
te lienette sovittuneet
he lienevät sovittuneet
passiivi: lienee sovituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene sovittunut
sinä et liene sovittunut
hän ei liene sovittunut
me emme liene sovittuneet
te ette liene sovittuneet
he eivät liene sovittuneet
passiivi: ei liene sovituttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
sovittua
Aktiivin partisiippi (preesens)
sovittuva
Passiivin partisiippi (preesens)
sovituttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
sovittunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
sovituttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.