to dash (to run quickly over a short distance)
Preesens (minä)spurttaan
Imperfekti (minä)spurttasin
Verbin spurtata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä spurttaan
sinä spurttaat
hän spurttaa
me spurttaamme
te spurttaatte
he spurttaavat
passiivi: spurtataan
Preesens (kielteinen)
minä en spurttaa
sinä et spurttaa
hän ei spurttaa
me emme spurttaa
te ette spurttaa
he eivät spurttaa
passiivi: ei spurtata
Imperfekti
minä spurttasin
sinä spurttasit
hän spurttasi
me spurttasimme
te spurttasitte
he spurttasivat
passiivi: spurtattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en spurtannut
sinä et spurtannut
hän ei spurtannut
me emme spurtanneet
te ette spurtanneet
he eivät spurtanneet
passiivi: ei spurtattu
Perfekti
minä olen spurtannut
sinä olet spurtannut
hän on spurtannut
me olemme spurtanneet
te olette spurtanneet
he ovat spurtanneet
passiivi: on spurtattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole spurtannut
sinä et ole spurtannut
hän ei ole spurtannut
me emme ole spurtanneet
te ette ole spurtanneet
he eivät ole spurtanneet
passiivi: ei ole spurtattu
Pluskvamperfekti
minä olin spurtannut
sinä olit spurtannut
hän oli spurtannut
me olimme spurtanneet
te olitte spurtanneet
he olivat spurtanneet
passiivi: oli spurtattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut spurtannut
sinä et ollut spurtannut
hän ei ollut spurtannut
me emme olleet spurtanneet
te ette olleet spurtanneet
he eivät olleet spurtanneet
passiivi: ei ollut spurtattu
Konditionaali
Preesens
minä spurttaisin
sinä spurttaisit
hän spurttaisi
me spurttaisimme
te spurttaisitte
he spurttaisivat
passiivi: spurtattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en spurttaisi
sinä et spurttaisi
hän ei spurttaisi
me emme spurttaisi
te ette spurttaisi
he eivät spurttaisi
passiivi: ei spurtattaisi
Perfekti
minä olisin spurtannut
sinä olisit spurtannut
hän olisi spurtannut
me olisimme spurtanneet
te olisitte spurtanneet
he olisivat spurtanneet
passiivi: olisi spurtattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi spurtannut
sinä et olisi spurtannut
hän ei olisi spurtannut
me emme olisi spurtanneet
te ette olisi spurtanneet
he eivät olisi spurtanneet
passiivi: ei olisi spurtattu
Imperatiivi
Preesens
sinä spurttaa
hän spurtatkoon
me spurtatkaamme
te spurtatkaa
he spurtatkoot
passiivi: spurtattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä spurttaa
hän älköön spurtatko
me älkäämme spurtatko
te älkää spurtatko
he älkööt spurtatko
passiivi: älköön spurtattako
Perfekti
hän olkoon spurtannut
he olkoot spurtanneet
passiivi: olkoon spurtattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko spurtannut
he älkööt olko spurtanneet
passiivi: älköön olko spurtattu
Potentiaali
Preesens
minä spurtannen
sinä spurtannet
hän spurtannee
me spurtannemme
te spurtannette
he spurtannevat
passiivi: spurtattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en spurtanne
sinä et spurtanne
hän ei spurtanne
me emme spurtanne
te ette spurtanne
he eivät spurtanne
passiivi: ei spurtattane
Perfekti
minä lienen spurtannut
sinä lienet spurtannut
hän lienee spurtannut
me lienemme spurtanneet
te lienette spurtanneet
he lienevät spurtanneet
passiivi: lienee spurtattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene spurtannut
sinä et liene spurtannut
hän ei liene spurtannut
me emme liene spurtanneet
te ette liene spurtanneet
he eivät liene spurtanneet
passiivi: ei liene spurtattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
spurtata
Aktiivin partisiippi (preesens)
spurttaava
Passiivin partisiippi (preesens)
spurtattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
spurtannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
spurtattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.