to groom (care for animals by brushing and cleaning them)
Preesens (minä)suin
Imperfekti (minä)suin
Verbin sukia koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä suin
sinä suit
hän sukii
me suimme
te suitte
he sukivat
passiivi: suitaan
Preesens (kielteinen)
minä en sui
sinä et sui
hän ei sui
me emme sui
te ette sui
he eivät sui
passiivi: ei suita
Imperfekti
minä suin
sinä suit
hän suki
me suimme
te suitte
he sukivat
passiivi: suittiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en sukinut
sinä et sukinut
hän ei sukinut
me emme sukineet
te ette sukineet
he eivät sukineet
passiivi: ei suittu
Perfekti
minä olen sukinut
sinä olet sukinut
hän on sukinut
me olemme sukineet
te olette sukineet
he ovat sukineet
passiivi: on suittu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole sukinut
sinä et ole sukinut
hän ei ole sukinut
me emme ole sukineet
te ette ole sukineet
he eivät ole sukineet
passiivi: ei ole suittu
Pluskvamperfekti
minä olin sukinut
sinä olit sukinut
hän oli sukinut
me olimme sukineet
te olitte sukineet
he olivat sukineet
passiivi: oli suittu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut sukinut
sinä et ollut sukinut
hän ei ollut sukinut
me emme olleet sukineet
te ette olleet sukineet
he eivät olleet sukineet
passiivi: ei ollut suittu
Konditionaali
Preesens
minä sukisin
sinä sukisit
hän sukisi
me sukisimme
te sukisitte
he sukisivat
passiivi: suittaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en sukisi
sinä et sukisi
hän ei sukisi
me emme sukisi
te ette sukisi
he eivät sukisi
passiivi: ei suittaisi
Perfekti
minä olisin sukinut
sinä olisit sukinut
hän olisi sukinut
me olisimme sukineet
te olisitte sukineet
he olisivat sukineet
passiivi: olisi suittu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi sukinut
sinä et olisi sukinut
hän ei olisi sukinut
me emme olisi sukineet
te ette olisi sukineet
he eivät olisi sukineet
passiivi: ei olisi suittu
Imperatiivi
Preesens
sinä sui
hän sukikoon
me sukikaamme
te sukikaa
he sukikoot
passiivi: suittakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä sui
hän älköön sukiko
me älkäämme sukiko
te älkää sukiko
he älkööt sukiko
passiivi: älköön suittako
Perfekti
hän olkoon sukinut
he olkoot sukineet
passiivi: olkoon suittu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko sukinut
he älkööt olko sukineet
passiivi: älköön olko suittu
Potentiaali
Preesens
minä sukinen
sinä sukinet
hän sukinee
me sukinemme
te sukinette
he sukinevat
passiivi: suittaneen
Preesens (kielteinen)
minä en sukine
sinä et sukine
hän ei sukine
me emme sukine
te ette sukine
he eivät sukine
passiivi: ei suittane
Perfekti
minä lienen sukinut
sinä lienet sukinut
hän lienee sukinut
me lienemme sukineet
te lienette sukineet
he lienevät sukineet
passiivi: lienee suittu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene sukinut
sinä et liene sukinut
hän ei liene sukinut
me emme liene sukineet
te ette liene sukineet
he eivät liene sukineet
passiivi: ei liene suittu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
sukia
Aktiivin partisiippi (preesens)
sukiva
Passiivin partisiippi (preesens)
suittava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
sukinut
Passiivin partisiippi (perfekti)
suittu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.