to hesitate, to shy away (from)
Preesens (minä)sumeilen
Imperfekti (minä)sumeilin
Verbin sumeilla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä sumeilen
sinä sumeilet
hän sumeilee
me sumeilemme
te sumeilette
he sumeilevat
passiivi: sumeillaan
Preesens (kielteinen)
minä en sumeile
sinä et sumeile
hän ei sumeile
me emme sumeile
te ette sumeile
he eivät sumeile
passiivi: ei sumeilla
Imperfekti
minä sumeilin
sinä sumeilit
hän sumeili
me sumeilimme
te sumeilitte
he sumeilivat
passiivi: sumeiltiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en sumeillut
sinä et sumeillut
hän ei sumeillut
me emme sumeilleet
te ette sumeilleet
he eivät sumeilleet
passiivi: ei sumeiltu
Perfekti
minä olen sumeillut
sinä olet sumeillut
hän on sumeillut
me olemme sumeilleet
te olette sumeilleet
he ovat sumeilleet
passiivi: on sumeiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole sumeillut
sinä et ole sumeillut
hän ei ole sumeillut
me emme ole sumeilleet
te ette ole sumeilleet
he eivät ole sumeilleet
passiivi: ei ole sumeiltu
Pluskvamperfekti
minä olin sumeillut
sinä olit sumeillut
hän oli sumeillut
me olimme sumeilleet
te olitte sumeilleet
he olivat sumeilleet
passiivi: oli sumeiltu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut sumeillut
sinä et ollut sumeillut
hän ei ollut sumeillut
me emme olleet sumeilleet
te ette olleet sumeilleet
he eivät olleet sumeilleet
passiivi: ei ollut sumeiltu
Konditionaali
Preesens
minä sumeilisin
sinä sumeilisit
hän sumeilisi
me sumeilisimme
te sumeilisitte
he sumeilisivat
passiivi: sumeiltaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en sumeilisi
sinä et sumeilisi
hän ei sumeilisi
me emme sumeilisi
te ette sumeilisi
he eivät sumeilisi
passiivi: ei sumeiltaisi
Perfekti
minä olisin sumeillut
sinä olisit sumeillut
hän olisi sumeillut
me olisimme sumeilleet
te olisitte sumeilleet
he olisivat sumeilleet
passiivi: olisi sumeiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi sumeillut
sinä et olisi sumeillut
hän ei olisi sumeillut
me emme olisi sumeilleet
te ette olisi sumeilleet
he eivät olisi sumeilleet
passiivi: ei olisi sumeiltu
Imperatiivi
Preesens
sinä sumeile
hän sumeilkoon
me sumeilkaamme
te sumeilkaa
he sumeilkoot
passiivi: sumeiltakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä sumeile
hän älköön sumeilko
me älkäämme sumeilko
te älkää sumeilko
he älkööt sumeilko
passiivi: älköön sumeiltako
Perfekti
hän olkoon sumeillut
he olkoot sumeilleet
passiivi: olkoon sumeiltu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko sumeillut
he älkööt olko sumeilleet
passiivi: älköön olko sumeiltu
Potentiaali
Preesens
minä sumeillen
sinä sumeillet
hän sumeillee
me sumeillemme
te sumeillette
he sumeillevat
passiivi: sumeiltaneen
Preesens (kielteinen)
minä en sumeille
sinä et sumeille
hän ei sumeille
me emme sumeille
te ette sumeille
he eivät sumeille
passiivi: ei sumeiltane
Perfekti
minä lienen sumeillut
sinä lienet sumeillut
hän lienee sumeillut
me lienemme sumeilleet
te lienette sumeilleet
he lienevät sumeilleet
passiivi: lienee sumeiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene sumeillut
sinä et liene sumeillut
hän ei liene sumeillut
me emme liene sumeilleet
te ette liene sumeilleet
he eivät liene sumeilleet
passiivi: ei liene sumeiltu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
sumeilla
Aktiivin partisiippi (preesens)
sumeileva
Passiivin partisiippi (preesens)
sumeiltava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
sumeillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
sumeiltu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.