to agree (to), consent (to), comply (with), be willing
Preesens (minä)suostun
Imperfekti (minä)suostuin
Verbin suostua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä suostun
sinä suostut
hän suostuu
me suostumme
te suostutte
he suostuvat
passiivi: suostutaan
Preesens (kielteinen)
minä en suostu
sinä et suostu
hän ei suostu
me emme suostu
te ette suostu
he eivät suostu
passiivi: ei suostuta
Imperfekti
minä suostuin
sinä suostuit
hän suostui
me suostuimme
te suostuitte
he suostuivat
passiivi: suostuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en suostunut
sinä et suostunut
hän ei suostunut
me emme suostuneet
te ette suostuneet
he eivät suostuneet
passiivi: ei suostuttu
Perfekti
minä olen suostunut
sinä olet suostunut
hän on suostunut
me olemme suostuneet
te olette suostuneet
he ovat suostuneet
passiivi: on suostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole suostunut
sinä et ole suostunut
hän ei ole suostunut
me emme ole suostuneet
te ette ole suostuneet
he eivät ole suostuneet
passiivi: ei ole suostuttu
Pluskvamperfekti
minä olin suostunut
sinä olit suostunut
hän oli suostunut
me olimme suostuneet
te olitte suostuneet
he olivat suostuneet
passiivi: oli suostuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut suostunut
sinä et ollut suostunut
hän ei ollut suostunut
me emme olleet suostuneet
te ette olleet suostuneet
he eivät olleet suostuneet
passiivi: ei ollut suostuttu
Konditionaali
Preesens
minä suostuisin
sinä suostuisit
hän suostuisi
me suostuisimme
te suostuisitte
he suostuisivat
passiivi: suostuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en suostuisi
sinä et suostuisi
hän ei suostuisi
me emme suostuisi
te ette suostuisi
he eivät suostuisi
passiivi: ei suostuttaisi
Perfekti
minä olisin suostunut
sinä olisit suostunut
hän olisi suostunut
me olisimme suostuneet
te olisitte suostuneet
he olisivat suostuneet
passiivi: olisi suostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi suostunut
sinä et olisi suostunut
hän ei olisi suostunut
me emme olisi suostuneet
te ette olisi suostuneet
he eivät olisi suostuneet
passiivi: ei olisi suostuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä suostu
hän suostukoon
me suostukaamme
te suostukaa
he suostukoot
passiivi: suostuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä suostu
hän älköön suostuko
me älkäämme suostuko
te älkää suostuko
he älkööt suostuko
passiivi: älköön suostuttako
Perfekti
hän olkoon suostunut
he olkoot suostuneet
passiivi: olkoon suostuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko suostunut
he älkööt olko suostuneet
passiivi: älköön olko suostuttu
Potentiaali
Preesens
minä suostunen
sinä suostunet
hän suostunee
me suostunemme
te suostunette
he suostunevat
passiivi: suostuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en suostune
sinä et suostune
hän ei suostune
me emme suostune
te ette suostune
he eivät suostune
passiivi: ei suostuttane
Perfekti
minä lienen suostunut
sinä lienet suostunut
hän lienee suostunut
me lienemme suostuneet
te lienette suostuneet
he lienevät suostuneet
passiivi: lienee suostuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene suostunut
sinä et liene suostunut
hän ei liene suostunut
me emme liene suostuneet
te ette liene suostuneet
he eivät liene suostuneet
passiivi: ei liene suostuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
suostua
Aktiivin partisiippi (preesens)
suostuva
Passiivin partisiippi (preesens)
suostuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
suostunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
suostuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.