to get sad
Preesens (minä)surustun
Imperfekti (minä)surustuin
Verbin surustua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä surustun
sinä surustut
hän surustuu
me surustumme
te surustutte
he surustuvat
passiivi: surustutaan
Preesens (kielteinen)
minä en surustu
sinä et surustu
hän ei surustu
me emme surustu
te ette surustu
he eivät surustu
passiivi: ei surustuta
Imperfekti
minä surustuin
sinä surustuit
hän surustui
me surustuimme
te surustuitte
he surustuivat
passiivi: surustuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en surustunut
sinä et surustunut
hän ei surustunut
me emme surustuneet
te ette surustuneet
he eivät surustuneet
passiivi: ei surustuttu
Perfekti
minä olen surustunut
sinä olet surustunut
hän on surustunut
me olemme surustuneet
te olette surustuneet
he ovat surustuneet
passiivi: on surustuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole surustunut
sinä et ole surustunut
hän ei ole surustunut
me emme ole surustuneet
te ette ole surustuneet
he eivät ole surustuneet
passiivi: ei ole surustuttu
Pluskvamperfekti
minä olin surustunut
sinä olit surustunut
hän oli surustunut
me olimme surustuneet
te olitte surustuneet
he olivat surustuneet
passiivi: oli surustuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut surustunut
sinä et ollut surustunut
hän ei ollut surustunut
me emme olleet surustuneet
te ette olleet surustuneet
he eivät olleet surustuneet
passiivi: ei ollut surustuttu
Konditionaali
Preesens
minä surustuisin
sinä surustuisit
hän surustuisi
me surustuisimme
te surustuisitte
he surustuisivat
passiivi: surustuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en surustuisi
sinä et surustuisi
hän ei surustuisi
me emme surustuisi
te ette surustuisi
he eivät surustuisi
passiivi: ei surustuttaisi
Perfekti
minä olisin surustunut
sinä olisit surustunut
hän olisi surustunut
me olisimme surustuneet
te olisitte surustuneet
he olisivat surustuneet
passiivi: olisi surustuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi surustunut
sinä et olisi surustunut
hän ei olisi surustunut
me emme olisi surustuneet
te ette olisi surustuneet
he eivät olisi surustuneet
passiivi: ei olisi surustuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä surustu
hän surustukoon
me surustukaamme
te surustukaa
he surustukoot
passiivi: surustuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä surustu
hän älköön surustuko
me älkäämme surustuko
te älkää surustuko
he älkööt surustuko
passiivi: älköön surustuttako
Perfekti
hän olkoon surustunut
he olkoot surustuneet
passiivi: olkoon surustuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko surustunut
he älkööt olko surustuneet
passiivi: älköön olko surustuttu
Potentiaali
Preesens
minä surustunen
sinä surustunet
hän surustunee
me surustunemme
te surustunette
he surustunevat
passiivi: surustuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en surustune
sinä et surustune
hän ei surustune
me emme surustune
te ette surustune
he eivät surustune
passiivi: ei surustuttane
Perfekti
minä lienen surustunut
sinä lienet surustunut
hän lienee surustunut
me lienemme surustuneet
te lienette surustuneet
he lienevät surustuneet
passiivi: lienee surustuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene surustunut
sinä et liene surustunut
hän ei liene surustunut
me emme liene surustuneet
te ette liene surustuneet
he eivät liene surustuneet
passiivi: ei liene surustuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
surustua
Aktiivin partisiippi (preesens)
surustuva
Passiivin partisiippi (preesens)
surustuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
surustunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
surustuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.