Preesens (minä)suuntailen
Imperfekti (minä)suuntailin
Verbin suuntailla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä suuntailen
sinä suuntailet
hän suuntailee
me suuntailemme
te suuntailette
he suuntailevat
passiivi: suuntaillaan
Preesens (kielteinen)
minä en suuntaile
sinä et suuntaile
hän ei suuntaile
me emme suuntaile
te ette suuntaile
he eivät suuntaile
passiivi: ei suuntailla
Imperfekti
minä suuntailin
sinä suuntailit
hän suuntaili
me suuntailimme
te suuntailitte
he suuntailivat
passiivi: suuntailtiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en suuntaillut
sinä et suuntaillut
hän ei suuntaillut
me emme suuntailleet
te ette suuntailleet
he eivät suuntailleet
passiivi: ei suuntailtu
Perfekti
minä olen suuntaillut
sinä olet suuntaillut
hän on suuntaillut
me olemme suuntailleet
te olette suuntailleet
he ovat suuntailleet
passiivi: on suuntailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole suuntaillut
sinä et ole suuntaillut
hän ei ole suuntaillut
me emme ole suuntailleet
te ette ole suuntailleet
he eivät ole suuntailleet
passiivi: ei ole suuntailtu
Pluskvamperfekti
minä olin suuntaillut
sinä olit suuntaillut
hän oli suuntaillut
me olimme suuntailleet
te olitte suuntailleet
he olivat suuntailleet
passiivi: oli suuntailtu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut suuntaillut
sinä et ollut suuntaillut
hän ei ollut suuntaillut
me emme olleet suuntailleet
te ette olleet suuntailleet
he eivät olleet suuntailleet
passiivi: ei ollut suuntailtu
Konditionaali
Preesens
minä suuntailisin
sinä suuntailisit
hän suuntailisi
me suuntailisimme
te suuntailisitte
he suuntailisivat
passiivi: suuntailtaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en suuntailisi
sinä et suuntailisi
hän ei suuntailisi
me emme suuntailisi
te ette suuntailisi
he eivät suuntailisi
passiivi: ei suuntailtaisi
Perfekti
minä olisin suuntaillut
sinä olisit suuntaillut
hän olisi suuntaillut
me olisimme suuntailleet
te olisitte suuntailleet
he olisivat suuntailleet
passiivi: olisi suuntailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi suuntaillut
sinä et olisi suuntaillut
hän ei olisi suuntaillut
me emme olisi suuntailleet
te ette olisi suuntailleet
he eivät olisi suuntailleet
passiivi: ei olisi suuntailtu
Imperatiivi
Preesens
sinä suuntaile
hän suuntailkoon
me suuntailkaamme
te suuntailkaa
he suuntailkoot
passiivi: suuntailtakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä suuntaile
hän älköön suuntailko
me älkäämme suuntailko
te älkää suuntailko
he älkööt suuntailko
passiivi: älköön suuntailtako
Perfekti
hän olkoon suuntaillut
he olkoot suuntailleet
passiivi: olkoon suuntailtu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko suuntaillut
he älkööt olko suuntailleet
passiivi: älköön olko suuntailtu
Potentiaali
Preesens
minä suuntaillen
sinä suuntaillet
hän suuntaillee
me suuntaillemme
te suuntaillette
he suuntaillevat
passiivi: suuntailtaneen
Preesens (kielteinen)
minä en suuntaille
sinä et suuntaille
hän ei suuntaille
me emme suuntaille
te ette suuntaille
he eivät suuntaille
passiivi: ei suuntailtane
Perfekti
minä lienen suuntaillut
sinä lienet suuntaillut
hän lienee suuntaillut
me lienemme suuntailleet
te lienette suuntailleet
he lienevät suuntailleet
passiivi: lienee suuntailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene suuntaillut
sinä et liene suuntaillut
hän ei liene suuntaillut
me emme liene suuntailleet
te ette liene suuntailleet
he eivät liene suuntailleet
passiivi: ei liene suuntailtu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
suuntailla
Aktiivin partisiippi (preesens)
suuntaileva
Passiivin partisiippi (preesens)
suuntailtava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
suuntaillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
suuntailtu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.