to regain consciousness
Preesens (minä)toinnun
Imperfekti (minä)toinnuin
Verbin tointua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä toinnun
sinä toinnut
hän tointuu
me toinnumme
te toinnutte
he tointuvat
passiivi: toinnutaan
Preesens (kielteinen)
minä en toinnu
sinä et toinnu
hän ei toinnu
me emme toinnu
te ette toinnu
he eivät toinnu
passiivi: ei toinnuta
Imperfekti
minä toinnuin
sinä toinnuit
hän tointui
me toinnuimme
te toinnuitte
he tointuivat
passiivi: toinnuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en tointunut
sinä et tointunut
hän ei tointunut
me emme tointuneet
te ette tointuneet
he eivät tointuneet
passiivi: ei toinnuttu
Perfekti
minä olen tointunut
sinä olet tointunut
hän on tointunut
me olemme tointuneet
te olette tointuneet
he ovat tointuneet
passiivi: on toinnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole tointunut
sinä et ole tointunut
hän ei ole tointunut
me emme ole tointuneet
te ette ole tointuneet
he eivät ole tointuneet
passiivi: ei ole toinnuttu
Pluskvamperfekti
minä olin tointunut
sinä olit tointunut
hän oli tointunut
me olimme tointuneet
te olitte tointuneet
he olivat tointuneet
passiivi: oli toinnuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut tointunut
sinä et ollut tointunut
hän ei ollut tointunut
me emme olleet tointuneet
te ette olleet tointuneet
he eivät olleet tointuneet
passiivi: ei ollut toinnuttu
Konditionaali
Preesens
minä tointuisin
sinä tointuisit
hän tointuisi
me tointuisimme
te tointuisitte
he tointuisivat
passiivi: toinnuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en tointuisi
sinä et tointuisi
hän ei tointuisi
me emme tointuisi
te ette tointuisi
he eivät tointuisi
passiivi: ei toinnuttaisi
Perfekti
minä olisin tointunut
sinä olisit tointunut
hän olisi tointunut
me olisimme tointuneet
te olisitte tointuneet
he olisivat tointuneet
passiivi: olisi toinnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi tointunut
sinä et olisi tointunut
hän ei olisi tointunut
me emme olisi tointuneet
te ette olisi tointuneet
he eivät olisi tointuneet
passiivi: ei olisi toinnuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä toinnu
hän tointukoon
me tointukaamme
te tointukaa
he tointukoot
passiivi: toinnuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä toinnu
hän älköön tointuko
me älkäämme tointuko
te älkää tointuko
he älkööt tointuko
passiivi: älköön toinnuttako
Perfekti
hän olkoon tointunut
he olkoot tointuneet
passiivi: olkoon toinnuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko tointunut
he älkööt olko tointuneet
passiivi: älköön olko toinnuttu
Potentiaali
Preesens
minä tointunen
sinä tointunet
hän tointunee
me tointunemme
te tointunette
he tointunevat
passiivi: toinnuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en tointune
sinä et tointune
hän ei tointune
me emme tointune
te ette tointune
he eivät tointune
passiivi: ei toinnuttane
Perfekti
minä lienen tointunut
sinä lienet tointunut
hän lienee tointunut
me lienemme tointuneet
te lienette tointuneet
he lienevät tointuneet
passiivi: lienee toinnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene tointunut
sinä et liene tointunut
hän ei liene tointunut
me emme liene tointuneet
te ette liene tointuneet
he eivät liene tointuneet
passiivi: ei liene toinnuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
tointua
Aktiivin partisiippi (preesens)
tointuva
Passiivin partisiippi (preesens)
toinnuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
tointunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
toinnuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.