to recover, recuperate, convalesce
Preesens (minä)toivun
Imperfekti (minä)toivuin
Verbin toipua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä toivun
sinä toivut
hän toipuu
me toivumme
te toivutte
he toipuvat
passiivi: toivutaan
Preesens (kielteinen)
minä en toivu
sinä et toivu
hän ei toivu
me emme toivu
te ette toivu
he eivät toivu
passiivi: ei toivuta
Imperfekti
minä toivuin
sinä toivuit
hän toipui
me toivuimme
te toivuitte
he toipuivat
passiivi: toivuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en toipunut
sinä et toipunut
hän ei toipunut
me emme toipuneet
te ette toipuneet
he eivät toipuneet
passiivi: ei toivuttu
Perfekti
minä olen toipunut
sinä olet toipunut
hän on toipunut
me olemme toipuneet
te olette toipuneet
he ovat toipuneet
passiivi: on toivuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole toipunut
sinä et ole toipunut
hän ei ole toipunut
me emme ole toipuneet
te ette ole toipuneet
he eivät ole toipuneet
passiivi: ei ole toivuttu
Pluskvamperfekti
minä olin toipunut
sinä olit toipunut
hän oli toipunut
me olimme toipuneet
te olitte toipuneet
he olivat toipuneet
passiivi: oli toivuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut toipunut
sinä et ollut toipunut
hän ei ollut toipunut
me emme olleet toipuneet
te ette olleet toipuneet
he eivät olleet toipuneet
passiivi: ei ollut toivuttu
Konditionaali
Preesens
minä toipuisin
sinä toipuisit
hän toipuisi
me toipuisimme
te toipuisitte
he toipuisivat
passiivi: toivuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en toipuisi
sinä et toipuisi
hän ei toipuisi
me emme toipuisi
te ette toipuisi
he eivät toipuisi
passiivi: ei toivuttaisi
Perfekti
minä olisin toipunut
sinä olisit toipunut
hän olisi toipunut
me olisimme toipuneet
te olisitte toipuneet
he olisivat toipuneet
passiivi: olisi toivuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi toipunut
sinä et olisi toipunut
hän ei olisi toipunut
me emme olisi toipuneet
te ette olisi toipuneet
he eivät olisi toipuneet
passiivi: ei olisi toivuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä toivu
hän toipukoon
me toipukaamme
te toipukaa
he toipukoot
passiivi: toivuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä toivu
hän älköön toipuko
me älkäämme toipuko
te älkää toipuko
he älkööt toipuko
passiivi: älköön toivuttako
Perfekti
hän olkoon toipunut
he olkoot toipuneet
passiivi: olkoon toivuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko toipunut
he älkööt olko toipuneet
passiivi: älköön olko toivuttu
Potentiaali
Preesens
minä toipunen
sinä toipunet
hän toipunee
me toipunemme
te toipunette
he toipunevat
passiivi: toivuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en toipune
sinä et toipune
hän ei toipune
me emme toipune
te ette toipune
he eivät toipune
passiivi: ei toivuttane
Perfekti
minä lienen toipunut
sinä lienet toipunut
hän lienee toipunut
me lienemme toipuneet
te lienette toipuneet
he lienevät toipuneet
passiivi: lienee toivuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene toipunut
sinä et liene toipunut
hän ei liene toipunut
me emme liene toipuneet
te ette liene toipuneet
he eivät liene toipuneet
passiivi: ei liene toivuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
toipua
Aktiivin partisiippi (preesens)
toipuva
Passiivin partisiippi (preesens)
toivuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
toipunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
toivuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.