to gleam, to glint
Preesens (minä)tuikutan
Imperfekti (minä)tuikutin
Verbin tuikuttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä tuikutan
sinä tuikutat
hän tuikuttaa
me tuikutamme
te tuikutatte
he tuikuttavat
passiivi: tuikutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en tuikuta
sinä et tuikuta
hän ei tuikuta
me emme tuikuta
te ette tuikuta
he eivät tuikuta
passiivi: ei tuikuteta
Imperfekti
minä tuikutin
sinä tuikutit
hän tuikutti
me tuikutimme
te tuikutitte
he tuikuttivat
passiivi: tuikutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en tuikuttanut
sinä et tuikuttanut
hän ei tuikuttanut
me emme tuikuttaneet
te ette tuikuttaneet
he eivät tuikuttaneet
passiivi: ei tuikutettu
Perfekti
minä olen tuikuttanut
sinä olet tuikuttanut
hän on tuikuttanut
me olemme tuikuttaneet
te olette tuikuttaneet
he ovat tuikuttaneet
passiivi: on tuikutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole tuikuttanut
sinä et ole tuikuttanut
hän ei ole tuikuttanut
me emme ole tuikuttaneet
te ette ole tuikuttaneet
he eivät ole tuikuttaneet
passiivi: ei ole tuikutettu
Pluskvamperfekti
minä olin tuikuttanut
sinä olit tuikuttanut
hän oli tuikuttanut
me olimme tuikuttaneet
te olitte tuikuttaneet
he olivat tuikuttaneet
passiivi: oli tuikutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut tuikuttanut
sinä et ollut tuikuttanut
hän ei ollut tuikuttanut
me emme olleet tuikuttaneet
te ette olleet tuikuttaneet
he eivät olleet tuikuttaneet
passiivi: ei ollut tuikutettu
Konditionaali
Preesens
minä tuikuttaisin
sinä tuikuttaisit
hän tuikuttaisi
me tuikuttaisimme
te tuikuttaisitte
he tuikuttaisivat
passiivi: tuikutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en tuikuttaisi
sinä et tuikuttaisi
hän ei tuikuttaisi
me emme tuikuttaisi
te ette tuikuttaisi
he eivät tuikuttaisi
passiivi: ei tuikutettaisi
Perfekti
minä olisin tuikuttanut
sinä olisit tuikuttanut
hän olisi tuikuttanut
me olisimme tuikuttaneet
te olisitte tuikuttaneet
he olisivat tuikuttaneet
passiivi: olisi tuikutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi tuikuttanut
sinä et olisi tuikuttanut
hän ei olisi tuikuttanut
me emme olisi tuikuttaneet
te ette olisi tuikuttaneet
he eivät olisi tuikuttaneet
passiivi: ei olisi tuikutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä tuikuta
hän tuikuttakoon
me tuikuttakaamme
te tuikuttakaa
he tuikuttakoot
passiivi: tuikutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä tuikuta
hän älköön tuikuttako
me älkäämme tuikuttako
te älkää tuikuttako
he älkööt tuikuttako
passiivi: älköön tuikutettako
Perfekti
hän olkoon tuikuttanut
he olkoot tuikuttaneet
passiivi: olkoon tuikutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko tuikuttanut
he älkööt olko tuikuttaneet
passiivi: älköön olko tuikutettu
Potentiaali
Preesens
minä tuikuttanen
sinä tuikuttanet
hän tuikuttanee
me tuikuttanemme
te tuikuttanette
he tuikuttanevat
passiivi: tuikutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en tuikuttane
sinä et tuikuttane
hän ei tuikuttane
me emme tuikuttane
te ette tuikuttane
he eivät tuikuttane
passiivi: ei tuikutettane
Perfekti
minä lienen tuikuttanut
sinä lienet tuikuttanut
hän lienee tuikuttanut
me lienemme tuikuttaneet
te lienette tuikuttaneet
he lienevät tuikuttaneet
passiivi: lienee tuikutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene tuikuttanut
sinä et liene tuikuttanut
hän ei liene tuikuttanut
me emme liene tuikuttaneet
te ette liene tuikuttaneet
he eivät liene tuikuttaneet
passiivi: ei liene tuikutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
tuikuttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
tuikuttava
Passiivin partisiippi (preesens)
tuikutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
tuikuttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
tuikutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.