to ultrasound (subject to ultrasonography)
Preesens (minä)ultraan
Imperfekti (minä)ultrasin
Verbin ultrata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä ultraan
sinä ultraat
hän ultraa
me ultraamme
te ultraatte
he ultraavat
passiivi: ultrataan
Preesens (kielteinen)
minä en ultraa
sinä et ultraa
hän ei ultraa
me emme ultraa
te ette ultraa
he eivät ultraa
passiivi: ei ultrata
Imperfekti
minä ultrasin
sinä ultrasit
hän ultrasi
me ultrasimme
te ultrasitte
he ultrasivat
passiivi: ultrattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en ultrannut
sinä et ultrannut
hän ei ultrannut
me emme ultranneet
te ette ultranneet
he eivät ultranneet
passiivi: ei ultrattu
Perfekti
minä olen ultrannut
sinä olet ultrannut
hän on ultrannut
me olemme ultranneet
te olette ultranneet
he ovat ultranneet
passiivi: on ultrattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole ultrannut
sinä et ole ultrannut
hän ei ole ultrannut
me emme ole ultranneet
te ette ole ultranneet
he eivät ole ultranneet
passiivi: ei ole ultrattu
Pluskvamperfekti
minä olin ultrannut
sinä olit ultrannut
hän oli ultrannut
me olimme ultranneet
te olitte ultranneet
he olivat ultranneet
passiivi: oli ultrattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut ultrannut
sinä et ollut ultrannut
hän ei ollut ultrannut
me emme olleet ultranneet
te ette olleet ultranneet
he eivät olleet ultranneet
passiivi: ei ollut ultrattu
Konditionaali
Preesens
minä ultraisin
sinä ultraisit
hän ultraisi
me ultraisimme
te ultraisitte
he ultraisivat
passiivi: ultrattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en ultraisi
sinä et ultraisi
hän ei ultraisi
me emme ultraisi
te ette ultraisi
he eivät ultraisi
passiivi: ei ultrattaisi
Perfekti
minä olisin ultrannut
sinä olisit ultrannut
hän olisi ultrannut
me olisimme ultranneet
te olisitte ultranneet
he olisivat ultranneet
passiivi: olisi ultrattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi ultrannut
sinä et olisi ultrannut
hän ei olisi ultrannut
me emme olisi ultranneet
te ette olisi ultranneet
he eivät olisi ultranneet
passiivi: ei olisi ultrattu
Imperatiivi
Preesens
sinä ultraa
hän ultratkoon
me ultratkaamme
te ultratkaa
he ultratkoot
passiivi: ultrattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä ultraa
hän älköön ultratko
me älkäämme ultratko
te älkää ultratko
he älkööt ultratko
passiivi: älköön ultrattako
Perfekti
hän olkoon ultrannut
he olkoot ultranneet
passiivi: olkoon ultrattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko ultrannut
he älkööt olko ultranneet
passiivi: älköön olko ultrattu
Potentiaali
Preesens
minä ultrannen
sinä ultrannet
hän ultrannee
me ultrannemme
te ultrannette
he ultrannevat
passiivi: ultrattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en ultranne
sinä et ultranne
hän ei ultranne
me emme ultranne
te ette ultranne
he eivät ultranne
passiivi: ei ultrattane
Perfekti
minä lienen ultrannut
sinä lienet ultrannut
hän lienee ultrannut
me lienemme ultranneet
te lienette ultranneet
he lienevät ultranneet
passiivi: lienee ultrattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene ultrannut
sinä et liene ultrannut
hän ei liene ultrannut
me emme liene ultranneet
te ette liene ultranneet
he eivät liene ultranneet
passiivi: ei liene ultrattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
ultrata
Aktiivin partisiippi (preesens)
ultraava
Passiivin partisiippi (preesens)
ultrattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
ultrannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
ultrattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.