to groove (cut grooves into or onto)
Preesens (minä)uritan
Imperfekti (minä)uritin
Verbin urittaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä uritan
sinä uritat
hän urittaa
me uritamme
te uritatte
he urittavat
passiivi: uritetaan
Preesens (kielteinen)
minä en urita
sinä et urita
hän ei urita
me emme urita
te ette urita
he eivät urita
passiivi: ei uriteta
Imperfekti
minä uritin
sinä uritit
hän uritti
me uritimme
te urititte
he urittivat
passiivi: uritettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en urittanut
sinä et urittanut
hän ei urittanut
me emme urittaneet
te ette urittaneet
he eivät urittaneet
passiivi: ei uritettu
Perfekti
minä olen urittanut
sinä olet urittanut
hän on urittanut
me olemme urittaneet
te olette urittaneet
he ovat urittaneet
passiivi: on uritettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole urittanut
sinä et ole urittanut
hän ei ole urittanut
me emme ole urittaneet
te ette ole urittaneet
he eivät ole urittaneet
passiivi: ei ole uritettu
Pluskvamperfekti
minä olin urittanut
sinä olit urittanut
hän oli urittanut
me olimme urittaneet
te olitte urittaneet
he olivat urittaneet
passiivi: oli uritettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut urittanut
sinä et ollut urittanut
hän ei ollut urittanut
me emme olleet urittaneet
te ette olleet urittaneet
he eivät olleet urittaneet
passiivi: ei ollut uritettu
Konditionaali
Preesens
minä urittaisin
sinä urittaisit
hän urittaisi
me urittaisimme
te urittaisitte
he urittaisivat
passiivi: uritettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en urittaisi
sinä et urittaisi
hän ei urittaisi
me emme urittaisi
te ette urittaisi
he eivät urittaisi
passiivi: ei uritettaisi
Perfekti
minä olisin urittanut
sinä olisit urittanut
hän olisi urittanut
me olisimme urittaneet
te olisitte urittaneet
he olisivat urittaneet
passiivi: olisi uritettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi urittanut
sinä et olisi urittanut
hän ei olisi urittanut
me emme olisi urittaneet
te ette olisi urittaneet
he eivät olisi urittaneet
passiivi: ei olisi uritettu
Imperatiivi
Preesens
sinä urita
hän urittakoon
me urittakaamme
te urittakaa
he urittakoot
passiivi: uritettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä urita
hän älköön urittako
me älkäämme urittako
te älkää urittako
he älkööt urittako
passiivi: älköön uritettako
Perfekti
hän olkoon urittanut
he olkoot urittaneet
passiivi: olkoon uritettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko urittanut
he älkööt olko urittaneet
passiivi: älköön olko uritettu
Potentiaali
Preesens
minä urittanen
sinä urittanet
hän urittanee
me urittanemme
te urittanette
he urittanevat
passiivi: uritettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en urittane
sinä et urittane
hän ei urittane
me emme urittane
te ette urittane
he eivät urittane
passiivi: ei uritettane
Perfekti
minä lienen urittanut
sinä lienet urittanut
hän lienee urittanut
me lienemme urittaneet
te lienette urittaneet
he lienevät urittaneet
passiivi: lienee uritettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene urittanut
sinä et liene urittanut
hän ei liene urittanut
me emme liene urittaneet
te ette liene urittaneet
he eivät liene urittaneet
passiivi: ei liene uritettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
urittaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
urittava
Passiivin partisiippi (preesens)
uritettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
urittanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
uritettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.