to act like a moron
Preesens (minä)urpoilen
Imperfekti (minä)urpoilin
Verbin urpoilla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä urpoilen
sinä urpoilet
hän urpoilee
me urpoilemme
te urpoilette
he urpoilevat
passiivi: urpoillaan
Preesens (kielteinen)
minä en urpoile
sinä et urpoile
hän ei urpoile
me emme urpoile
te ette urpoile
he eivät urpoile
passiivi: ei urpoilla
Imperfekti
minä urpoilin
sinä urpoilit
hän urpoili
me urpoilimme
te urpoilitte
he urpoilivat
passiivi: urpoiltiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en urpoillut
sinä et urpoillut
hän ei urpoillut
me emme urpoilleet
te ette urpoilleet
he eivät urpoilleet
passiivi: ei urpoiltu
Perfekti
minä olen urpoillut
sinä olet urpoillut
hän on urpoillut
me olemme urpoilleet
te olette urpoilleet
he ovat urpoilleet
passiivi: on urpoiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole urpoillut
sinä et ole urpoillut
hän ei ole urpoillut
me emme ole urpoilleet
te ette ole urpoilleet
he eivät ole urpoilleet
passiivi: ei ole urpoiltu
Pluskvamperfekti
minä olin urpoillut
sinä olit urpoillut
hän oli urpoillut
me olimme urpoilleet
te olitte urpoilleet
he olivat urpoilleet
passiivi: oli urpoiltu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut urpoillut
sinä et ollut urpoillut
hän ei ollut urpoillut
me emme olleet urpoilleet
te ette olleet urpoilleet
he eivät olleet urpoilleet
passiivi: ei ollut urpoiltu
Konditionaali
Preesens
minä urpoilisin
sinä urpoilisit
hän urpoilisi
me urpoilisimme
te urpoilisitte
he urpoilisivat
passiivi: urpoiltaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en urpoilisi
sinä et urpoilisi
hän ei urpoilisi
me emme urpoilisi
te ette urpoilisi
he eivät urpoilisi
passiivi: ei urpoiltaisi
Perfekti
minä olisin urpoillut
sinä olisit urpoillut
hän olisi urpoillut
me olisimme urpoilleet
te olisitte urpoilleet
he olisivat urpoilleet
passiivi: olisi urpoiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi urpoillut
sinä et olisi urpoillut
hän ei olisi urpoillut
me emme olisi urpoilleet
te ette olisi urpoilleet
he eivät olisi urpoilleet
passiivi: ei olisi urpoiltu
Imperatiivi
Preesens
sinä urpoile
hän urpoilkoon
me urpoilkaamme
te urpoilkaa
he urpoilkoot
passiivi: urpoiltakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä urpoile
hän älköön urpoilko
me älkäämme urpoilko
te älkää urpoilko
he älkööt urpoilko
passiivi: älköön urpoiltako
Perfekti
hän olkoon urpoillut
he olkoot urpoilleet
passiivi: olkoon urpoiltu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko urpoillut
he älkööt olko urpoilleet
passiivi: älköön olko urpoiltu
Potentiaali
Preesens
minä urpoillen
sinä urpoillet
hän urpoillee
me urpoillemme
te urpoillette
he urpoillevat
passiivi: urpoiltaneen
Preesens (kielteinen)
minä en urpoille
sinä et urpoille
hän ei urpoille
me emme urpoille
te ette urpoille
he eivät urpoille
passiivi: ei urpoiltane
Perfekti
minä lienen urpoillut
sinä lienet urpoillut
hän lienee urpoillut
me lienemme urpoilleet
te lienette urpoilleet
he lienevät urpoilleet
passiivi: lienee urpoiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene urpoillut
sinä et liene urpoillut
hän ei liene urpoillut
me emme liene urpoilleet
te ette liene urpoilleet
he eivät liene urpoilleet
passiivi: ei liene urpoiltu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
urpoilla
Aktiivin partisiippi (preesens)
urpoileva
Passiivin partisiippi (preesens)
urpoiltava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
urpoillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
urpoiltu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.