to stalk, lurk, prowl
Preesens (minä)vaanin
Imperfekti (minä)vaanin
Verbin vaania koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä vaanin
sinä vaanit
hän vaanii
me vaanimme
te vaanitte
he vaanivat
passiivi: vaanitaan
Preesens (kielteinen)
minä en vaani
sinä et vaani
hän ei vaani
me emme vaani
te ette vaani
he eivät vaani
passiivi: ei vaanita
Imperfekti
minä vaanin
sinä vaanit
hän vaani
me vaanimme
te vaanitte
he vaanivat
passiivi: vaanittiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en vaaninut
sinä et vaaninut
hän ei vaaninut
me emme vaanineet
te ette vaanineet
he eivät vaanineet
passiivi: ei vaanittu
Perfekti
minä olen vaaninut
sinä olet vaaninut
hän on vaaninut
me olemme vaanineet
te olette vaanineet
he ovat vaanineet
passiivi: on vaanittu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole vaaninut
sinä et ole vaaninut
hän ei ole vaaninut
me emme ole vaanineet
te ette ole vaanineet
he eivät ole vaanineet
passiivi: ei ole vaanittu
Pluskvamperfekti
minä olin vaaninut
sinä olit vaaninut
hän oli vaaninut
me olimme vaanineet
te olitte vaanineet
he olivat vaanineet
passiivi: oli vaanittu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut vaaninut
sinä et ollut vaaninut
hän ei ollut vaaninut
me emme olleet vaanineet
te ette olleet vaanineet
he eivät olleet vaanineet
passiivi: ei ollut vaanittu
Konditionaali
Preesens
minä vaanisin
sinä vaanisit
hän vaanisi
me vaanisimme
te vaanisitte
he vaanisivat
passiivi: vaanittaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en vaanisi
sinä et vaanisi
hän ei vaanisi
me emme vaanisi
te ette vaanisi
he eivät vaanisi
passiivi: ei vaanittaisi
Perfekti
minä olisin vaaninut
sinä olisit vaaninut
hän olisi vaaninut
me olisimme vaanineet
te olisitte vaanineet
he olisivat vaanineet
passiivi: olisi vaanittu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi vaaninut
sinä et olisi vaaninut
hän ei olisi vaaninut
me emme olisi vaanineet
te ette olisi vaanineet
he eivät olisi vaanineet
passiivi: ei olisi vaanittu
Imperatiivi
Preesens
sinä vaani
hän vaanikoon
me vaanikaamme
te vaanikaa
he vaanikoot
passiivi: vaanittakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä vaani
hän älköön vaaniko
me älkäämme vaaniko
te älkää vaaniko
he älkööt vaaniko
passiivi: älköön vaanittako
Perfekti
hän olkoon vaaninut
he olkoot vaanineet
passiivi: olkoon vaanittu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko vaaninut
he älkööt olko vaanineet
passiivi: älköön olko vaanittu
Potentiaali
Preesens
minä vaaninen
sinä vaaninet
hän vaaninee
me vaaninemme
te vaaninette
he vaaninevat
passiivi: vaanittaneen
Preesens (kielteinen)
minä en vaanine
sinä et vaanine
hän ei vaanine
me emme vaanine
te ette vaanine
he eivät vaanine
passiivi: ei vaanittane
Perfekti
minä lienen vaaninut
sinä lienet vaaninut
hän lienee vaaninut
me lienemme vaanineet
te lienette vaanineet
he lienevät vaanineet
passiivi: lienee vaanittu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene vaaninut
sinä et liene vaaninut
hän ei liene vaaninut
me emme liene vaanineet
te ette liene vaanineet
he eivät liene vaanineet
passiivi: ei liene vaanittu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
vaania
Aktiivin partisiippi (preesens)
vaaniva
Passiivin partisiippi (preesens)
vaanittava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
vaaninut
Passiivin partisiippi (perfekti)
vaanittu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.