to prevail, predominate, reign
Preesens (minä)vallitsen
Imperfekti (minä)vallitsin
Verbin vallita koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä vallitsen
sinä vallitset
hän vallitsee
me vallitsemme
te vallitsette
he vallitsevat
passiivi: vallitaan
Preesens (kielteinen)
minä en vallitse
sinä et vallitse
hän ei vallitse
me emme vallitse
te ette vallitse
he eivät vallitse
passiivi: ei vallita
Imperfekti
minä vallitsin
sinä vallitsit
hän vallitsi
me vallitsimme
te vallitsitte
he vallitsivat
passiivi: vallittiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en vallinnut
sinä et vallinnut
hän ei vallinnut
me emme vallinneet
te ette vallinneet
he eivät vallinneet
passiivi: ei vallittu
Perfekti
minä olen vallinnut
sinä olet vallinnut
hän on vallinnut
me olemme vallinneet
te olette vallinneet
he ovat vallinneet
passiivi: on vallittu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole vallinnut
sinä et ole vallinnut
hän ei ole vallinnut
me emme ole vallinneet
te ette ole vallinneet
he eivät ole vallinneet
passiivi: ei ole vallittu
Pluskvamperfekti
minä olin vallinnut
sinä olit vallinnut
hän oli vallinnut
me olimme vallinneet
te olitte vallinneet
he olivat vallinneet
passiivi: oli vallittu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut vallinnut
sinä et ollut vallinnut
hän ei ollut vallinnut
me emme olleet vallinneet
te ette olleet vallinneet
he eivät olleet vallinneet
passiivi: ei ollut vallittu
Konditionaali
Preesens
minä vallitsisin
sinä vallitsisit
hän vallitsisi
me vallitsisimme
te vallitsisitte
he vallitsisivat
passiivi: vallittaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en vallitsisi
sinä et vallitsisi
hän ei vallitsisi
me emme vallitsisi
te ette vallitsisi
he eivät vallitsisi
passiivi: ei vallittaisi
Perfekti
minä olisin vallinnut
sinä olisit vallinnut
hän olisi vallinnut
me olisimme vallinneet
te olisitte vallinneet
he olisivat vallinneet
passiivi: olisi vallittu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi vallinnut
sinä et olisi vallinnut
hän ei olisi vallinnut
me emme olisi vallinneet
te ette olisi vallinneet
he eivät olisi vallinneet
passiivi: ei olisi vallittu
Imperatiivi
Preesens
sinä vallitse
hän vallitkoon
me vallitkaamme
te vallitkaa
he vallitkoot
passiivi: vallittakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä vallitse
hän älköön vallitko
me älkäämme vallitko
te älkää vallitko
he älkööt vallitko
passiivi: älköön vallittako
Perfekti
hän olkoon vallinnut
he olkoot vallinneet
passiivi: olkoon vallittu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko vallinnut
he älkööt olko vallinneet
passiivi: älköön olko vallittu
Potentiaali
Preesens
minä vallinnen
sinä vallinnet
hän vallinnee
me vallinnemme
te vallinnette
he vallinnevat
passiivi: vallittaneen
Preesens (kielteinen)
minä en vallinne
sinä et vallinne
hän ei vallinne
me emme vallinne
te ette vallinne
he eivät vallinne
passiivi: ei vallittane
Perfekti
minä lienen vallinnut
sinä lienet vallinnut
hän lienee vallinnut
me lienemme vallinneet
te lienette vallinneet
he lienevät vallinneet
passiivi: lienee vallittu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene vallinnut
sinä et liene vallinnut
hän ei liene vallinnut
me emme liene vallinneet
te ette liene vallinneet
he eivät liene vallinneet
passiivi: ei liene vallittu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
vallita
Aktiivin partisiippi (preesens)
vallitseva
Passiivin partisiippi (preesens)
vallittava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
vallinnut
Passiivin partisiippi (perfekti)
vallittu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.