to become earlier
Preesens (minä)varhennun
Imperfekti (minä)varhennuin
Verbin varhentua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä varhennun
sinä varhennut
hän varhentuu
me varhennumme
te varhennutte
he varhentuvat
passiivi: varhennutaan
Preesens (kielteinen)
minä en varhennu
sinä et varhennu
hän ei varhennu
me emme varhennu
te ette varhennu
he eivät varhennu
passiivi: ei varhennuta
Imperfekti
minä varhennuin
sinä varhennuit
hän varhentui
me varhennuimme
te varhennuitte
he varhentuivat
passiivi: varhennuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en varhentunut
sinä et varhentunut
hän ei varhentunut
me emme varhentuneet
te ette varhentuneet
he eivät varhentuneet
passiivi: ei varhennuttu
Perfekti
minä olen varhentunut
sinä olet varhentunut
hän on varhentunut
me olemme varhentuneet
te olette varhentuneet
he ovat varhentuneet
passiivi: on varhennuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole varhentunut
sinä et ole varhentunut
hän ei ole varhentunut
me emme ole varhentuneet
te ette ole varhentuneet
he eivät ole varhentuneet
passiivi: ei ole varhennuttu
Pluskvamperfekti
minä olin varhentunut
sinä olit varhentunut
hän oli varhentunut
me olimme varhentuneet
te olitte varhentuneet
he olivat varhentuneet
passiivi: oli varhennuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut varhentunut
sinä et ollut varhentunut
hän ei ollut varhentunut
me emme olleet varhentuneet
te ette olleet varhentuneet
he eivät olleet varhentuneet
passiivi: ei ollut varhennuttu
Konditionaali
Preesens
minä varhentuisin
sinä varhentuisit
hän varhentuisi
me varhentuisimme
te varhentuisitte
he varhentuisivat
passiivi: varhennuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en varhentuisi
sinä et varhentuisi
hän ei varhentuisi
me emme varhentuisi
te ette varhentuisi
he eivät varhentuisi
passiivi: ei varhennuttaisi
Perfekti
minä olisin varhentunut
sinä olisit varhentunut
hän olisi varhentunut
me olisimme varhentuneet
te olisitte varhentuneet
he olisivat varhentuneet
passiivi: olisi varhennuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi varhentunut
sinä et olisi varhentunut
hän ei olisi varhentunut
me emme olisi varhentuneet
te ette olisi varhentuneet
he eivät olisi varhentuneet
passiivi: ei olisi varhennuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä varhennu
hän varhentukoon
me varhentukaamme
te varhentukaa
he varhentukoot
passiivi: varhennuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä varhennu
hän älköön varhentuko
me älkäämme varhentuko
te älkää varhentuko
he älkööt varhentuko
passiivi: älköön varhennuttako
Perfekti
hän olkoon varhentunut
he olkoot varhentuneet
passiivi: olkoon varhennuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko varhentunut
he älkööt olko varhentuneet
passiivi: älköön olko varhennuttu
Potentiaali
Preesens
minä varhentunen
sinä varhentunet
hän varhentunee
me varhentunemme
te varhentunette
he varhentunevat
passiivi: varhennuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en varhentune
sinä et varhentune
hän ei varhentune
me emme varhentune
te ette varhentune
he eivät varhentune
passiivi: ei varhennuttane
Perfekti
minä lienen varhentunut
sinä lienet varhentunut
hän lienee varhentunut
me lienemme varhentuneet
te lienette varhentuneet
he lienevät varhentuneet
passiivi: lienee varhennuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene varhentunut
sinä et liene varhentunut
hän ei liene varhentunut
me emme liene varhentuneet
te ette liene varhentuneet
he eivät liene varhentuneet
passiivi: ei liene varhennuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
varhentua
Aktiivin partisiippi (preesens)
varhentuva
Passiivin partisiippi (preesens)
varhennuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
varhentunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
varhennuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.