to be assured, become sure or convinced
Preesens (minä)varmistun
Imperfekti (minä)varmistuin
Verbin varmistua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä varmistun
sinä varmistut
hän varmistuu
me varmistumme
te varmistutte
he varmistuvat
passiivi: varmistutaan
Preesens (kielteinen)
minä en varmistu
sinä et varmistu
hän ei varmistu
me emme varmistu
te ette varmistu
he eivät varmistu
passiivi: ei varmistuta
Imperfekti
minä varmistuin
sinä varmistuit
hän varmistui
me varmistuimme
te varmistuitte
he varmistuivat
passiivi: varmistuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en varmistunut
sinä et varmistunut
hän ei varmistunut
me emme varmistuneet
te ette varmistuneet
he eivät varmistuneet
passiivi: ei varmistuttu
Perfekti
minä olen varmistunut
sinä olet varmistunut
hän on varmistunut
me olemme varmistuneet
te olette varmistuneet
he ovat varmistuneet
passiivi: on varmistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole varmistunut
sinä et ole varmistunut
hän ei ole varmistunut
me emme ole varmistuneet
te ette ole varmistuneet
he eivät ole varmistuneet
passiivi: ei ole varmistuttu
Pluskvamperfekti
minä olin varmistunut
sinä olit varmistunut
hän oli varmistunut
me olimme varmistuneet
te olitte varmistuneet
he olivat varmistuneet
passiivi: oli varmistuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut varmistunut
sinä et ollut varmistunut
hän ei ollut varmistunut
me emme olleet varmistuneet
te ette olleet varmistuneet
he eivät olleet varmistuneet
passiivi: ei ollut varmistuttu
Konditionaali
Preesens
minä varmistuisin
sinä varmistuisit
hän varmistuisi
me varmistuisimme
te varmistuisitte
he varmistuisivat
passiivi: varmistuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en varmistuisi
sinä et varmistuisi
hän ei varmistuisi
me emme varmistuisi
te ette varmistuisi
he eivät varmistuisi
passiivi: ei varmistuttaisi
Perfekti
minä olisin varmistunut
sinä olisit varmistunut
hän olisi varmistunut
me olisimme varmistuneet
te olisitte varmistuneet
he olisivat varmistuneet
passiivi: olisi varmistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi varmistunut
sinä et olisi varmistunut
hän ei olisi varmistunut
me emme olisi varmistuneet
te ette olisi varmistuneet
he eivät olisi varmistuneet
passiivi: ei olisi varmistuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä varmistu
hän varmistukoon
me varmistukaamme
te varmistukaa
he varmistukoot
passiivi: varmistuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä varmistu
hän älköön varmistuko
me älkäämme varmistuko
te älkää varmistuko
he älkööt varmistuko
passiivi: älköön varmistuttako
Perfekti
hän olkoon varmistunut
he olkoot varmistuneet
passiivi: olkoon varmistuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko varmistunut
he älkööt olko varmistuneet
passiivi: älköön olko varmistuttu
Potentiaali
Preesens
minä varmistunen
sinä varmistunet
hän varmistunee
me varmistunemme
te varmistunette
he varmistunevat
passiivi: varmistuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en varmistune
sinä et varmistune
hän ei varmistune
me emme varmistune
te ette varmistune
he eivät varmistune
passiivi: ei varmistuttane
Perfekti
minä lienen varmistunut
sinä lienet varmistunut
hän lienee varmistunut
me lienemme varmistuneet
te lienette varmistuneet
he lienevät varmistuneet
passiivi: lienee varmistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene varmistunut
sinä et liene varmistunut
hän ei liene varmistunut
me emme liene varmistuneet
te ette liene varmistuneet
he eivät liene varmistuneet
passiivi: ei liene varmistuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
varmistua
Aktiivin partisiippi (preesens)
varmistuva
Passiivin partisiippi (preesens)
varmistuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
varmistunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
varmistuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.