to drive wild; to agitate, incite, stir up, foment
Preesens (minä)villitsen
Imperfekti (minä)villitsin
Verbin villitä koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä villitsen
sinä villitset
hän villitsee
me villitsemme
te villitsette
he villitsevät
passiivi: villitään
Preesens (kielteinen)
minä en villitse
sinä et villitse
hän ei villitse
me emme villitse
te ette villitse
he eivät villitse
passiivi: ei villitä
Imperfekti
minä villitsin
sinä villitsit
hän villitsi
me villitsimme
te villitsitte
he villitsivät
passiivi: villittiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en villinnyt
sinä et villinnyt
hän ei villinnyt
me emme villinneet
te ette villinneet
he eivät villinneet
passiivi: ei villitty
Perfekti
minä olen villinnyt
sinä olet villinnyt
hän on villinnyt
me olemme villinneet
te olette villinneet
he ovat villinneet
passiivi: on villitty
Perfekti (kielteinen)
minä en ole villinnyt
sinä et ole villinnyt
hän ei ole villinnyt
me emme ole villinneet
te ette ole villinneet
he eivät ole villinneet
passiivi: ei ole villitty
Pluskvamperfekti
minä olin villinnyt
sinä olit villinnyt
hän oli villinnyt
me olimme villinneet
te olitte villinneet
he olivat villinneet
passiivi: oli villitty
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut villinnyt
sinä et ollut villinnyt
hän ei ollut villinnyt
me emme olleet villinneet
te ette olleet villinneet
he eivät olleet villinneet
passiivi: ei ollut villitty
Konditionaali
Preesens
minä villitsisin
sinä villitsisit
hän villitsisi
me villitsisimme
te villitsisitte
he villitsisivät
passiivi: villittäisiin
Preesens (kielteinen)
minä en villitsisi
sinä et villitsisi
hän ei villitsisi
me emme villitsisi
te ette villitsisi
he eivät villitsisi
passiivi: ei villittäisi
Perfekti
minä olisin villinnyt
sinä olisit villinnyt
hän olisi villinnyt
me olisimme villinneet
te olisitte villinneet
he olisivat villinneet
passiivi: olisi villitty
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi villinnyt
sinä et olisi villinnyt
hän ei olisi villinnyt
me emme olisi villinneet
te ette olisi villinneet
he eivät olisi villinneet
passiivi: ei olisi villitty
Imperatiivi
Preesens
sinä villitse
hän villitköön
me villitkäämme
te villitkää
he villitkööt
passiivi: villittäköön
Preesens (kielteinen)
sinä älä villitse
hän älköön villitkö
me älkäämme villitkö
te älkää villitkö
he älkööt villitkö
passiivi: älköön villittäkö
Perfekti
hän olkoon villinnyt
he olkoot villinneet
passiivi: olkoon villitty
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko villinnyt
he älkööt olko villinneet
passiivi: älköön olko villitty
Potentiaali
Preesens
minä villinnen
sinä villinnet
hän villinnee
me villinnemme
te villinnette
he villinnevät
passiivi: villittäneen
Preesens (kielteinen)
minä en villinne
sinä et villinne
hän ei villinne
me emme villinne
te ette villinne
he eivät villinne
passiivi: ei villittäne
Perfekti
minä lienen villinnyt
sinä lienet villinnyt
hän lienee villinnyt
me lienemme villinneet
te lienette villinneet
he lienevät villinneet
passiivi: lienee villitty
Perfekti (kielteinen)
minä en liene villinnyt
sinä et liene villinnyt
hän ei liene villinnyt
me emme liene villinneet
te ette liene villinneet
he eivät liene villinneet
passiivi: ei liene villitty
Nominaalimuodot
Infinitiivi
villitä
Aktiivin partisiippi (preesens)
villitsevä
Passiivin partisiippi (preesens)
villittävä
Aktiivin partisiippi (perfekti)
villinnyt
Passiivin partisiippi (perfekti)
villitty
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.