to speak, talk
Preesens (minä)virkan
Imperfekti (minä)virkoin
Verbin virkkaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä virkan
sinä virkat
hän virkkaa
me virkamme
te virkatte
he virkkavat
passiivi: virketään
Preesens (kielteinen)
minä en virka
sinä et virka
hän ei virka
me emme virka
te ette virka
he eivät virka
passiivi: ei virketä
Imperfekti
minä virkoin
sinä virkoit
hän virkkoi
me virkoimme
te virkoitte
he virkkoivat
passiivi: virkettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en virkkanut
sinä et virkkanut
hän ei virkkanut
me emme virkkaneet
te ette virkkaneet
he eivät virkkaneet
passiivi: ei virketty
Perfekti
minä olen virkkanut
sinä olet virkkanut
hän on virkkanut
me olemme virkkaneet
te olette virkkaneet
he ovat virkkaneet
passiivi: on virketty
Perfekti (kielteinen)
minä en ole virkkanut
sinä et ole virkkanut
hän ei ole virkkanut
me emme ole virkkaneet
te ette ole virkkaneet
he eivät ole virkkaneet
passiivi: ei ole virketty
Pluskvamperfekti
minä olin virkkanut
sinä olit virkkanut
hän oli virkkanut
me olimme virkkaneet
te olitte virkkaneet
he olivat virkkaneet
passiivi: oli virketty
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut virkkanut
sinä et ollut virkkanut
hän ei ollut virkkanut
me emme olleet virkkaneet
te ette olleet virkkaneet
he eivät olleet virkkaneet
passiivi: ei ollut virketty
Konditionaali
Preesens
minä virkkaisin
sinä virkkaisit
hän virkkaisi
me virkkaisimme
te virkkaisitte
he virkkaisivat
passiivi: virkettäisiin
Preesens (kielteinen)
minä en virkkaisi
sinä et virkkaisi
hän ei virkkaisi
me emme virkkaisi
te ette virkkaisi
he eivät virkkaisi
passiivi: ei virkettäisi
Perfekti
minä olisin virkkanut
sinä olisit virkkanut
hän olisi virkkanut
me olisimme virkkaneet
te olisitte virkkaneet
he olisivat virkkaneet
passiivi: olisi virketty
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi virkkanut
sinä et olisi virkkanut
hän ei olisi virkkanut
me emme olisi virkkaneet
te ette olisi virkkaneet
he eivät olisi virkkaneet
passiivi: ei olisi virketty
Imperatiivi
Preesens
sinä virka
hän virkkakoon
me virkkakaamme
te virkkakaa
he virkkakoot
passiivi: virkettäköön
Preesens (kielteinen)
sinä älä virka
hän älköön virkkako
me älkäämme virkkako
te älkää virkkako
he älkööt virkkako
passiivi: älköön virkettäkö
Perfekti
hän olkoon virkkanut
he olkoot virkkaneet
passiivi: olkoon virketty
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko virkkanut
he älkööt olko virkkaneet
passiivi: älköön olko virketty
Potentiaali
Preesens
minä virkkanen
sinä virkkanet
hän virkkanee
me virkkanemme
te virkkanette
he virkkanevat
passiivi: virkettäneen
Preesens (kielteinen)
minä en virkkane
sinä et virkkane
hän ei virkkane
me emme virkkane
te ette virkkane
he eivät virkkane
passiivi: ei virkettäne
Perfekti
minä lienen virkkanut
sinä lienet virkkanut
hän lienee virkkanut
me lienemme virkkaneet
te lienette virkkaneet
he lienevät virkkaneet
passiivi: lienee virketty
Perfekti (kielteinen)
minä en liene virkkanut
sinä et liene virkkanut
hän ei liene virkkanut
me emme liene virkkaneet
te ette liene virkkaneet
he eivät liene virkkaneet
passiivi: ei liene virketty
Nominaalimuodot
Infinitiivi
virkkaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
virkkava
Passiivin partisiippi (preesens)
virkettävä
Aktiivin partisiippi (perfekti)
virkkanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
virketty
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.