Preesens (minä)virkkailen
Imperfekti (minä)virkkailin
Verbin virkkailla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä virkkailen
sinä virkkailet
hän virkkailee
me virkkailemme
te virkkailette
he virkkailevat
passiivi: virkkaillaan
Preesens (kielteinen)
minä en virkkaile
sinä et virkkaile
hän ei virkkaile
me emme virkkaile
te ette virkkaile
he eivät virkkaile
passiivi: ei virkkailla
Imperfekti
minä virkkailin
sinä virkkailit
hän virkkaili
me virkkailimme
te virkkailitte
he virkkailivat
passiivi: virkkailtiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en virkkaillut
sinä et virkkaillut
hän ei virkkaillut
me emme virkkailleet
te ette virkkailleet
he eivät virkkailleet
passiivi: ei virkkailtu
Perfekti
minä olen virkkaillut
sinä olet virkkaillut
hän on virkkaillut
me olemme virkkailleet
te olette virkkailleet
he ovat virkkailleet
passiivi: on virkkailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole virkkaillut
sinä et ole virkkaillut
hän ei ole virkkaillut
me emme ole virkkailleet
te ette ole virkkailleet
he eivät ole virkkailleet
passiivi: ei ole virkkailtu
Pluskvamperfekti
minä olin virkkaillut
sinä olit virkkaillut
hän oli virkkaillut
me olimme virkkailleet
te olitte virkkailleet
he olivat virkkailleet
passiivi: oli virkkailtu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut virkkaillut
sinä et ollut virkkaillut
hän ei ollut virkkaillut
me emme olleet virkkailleet
te ette olleet virkkailleet
he eivät olleet virkkailleet
passiivi: ei ollut virkkailtu
Konditionaali
Preesens
minä virkkailisin
sinä virkkailisit
hän virkkailisi
me virkkailisimme
te virkkailisitte
he virkkailisivat
passiivi: virkkailtaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en virkkailisi
sinä et virkkailisi
hän ei virkkailisi
me emme virkkailisi
te ette virkkailisi
he eivät virkkailisi
passiivi: ei virkkailtaisi
Perfekti
minä olisin virkkaillut
sinä olisit virkkaillut
hän olisi virkkaillut
me olisimme virkkailleet
te olisitte virkkailleet
he olisivat virkkailleet
passiivi: olisi virkkailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi virkkaillut
sinä et olisi virkkaillut
hän ei olisi virkkaillut
me emme olisi virkkailleet
te ette olisi virkkailleet
he eivät olisi virkkailleet
passiivi: ei olisi virkkailtu
Imperatiivi
Preesens
sinä virkkaile
hän virkkailkoon
me virkkailkaamme
te virkkailkaa
he virkkailkoot
passiivi: virkkailtakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä virkkaile
hän älköön virkkailko
me älkäämme virkkailko
te älkää virkkailko
he älkööt virkkailko
passiivi: älköön virkkailtako
Perfekti
hän olkoon virkkaillut
he olkoot virkkailleet
passiivi: olkoon virkkailtu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko virkkaillut
he älkööt olko virkkailleet
passiivi: älköön olko virkkailtu
Potentiaali
Preesens
minä virkkaillen
sinä virkkaillet
hän virkkaillee
me virkkaillemme
te virkkaillette
he virkkaillevat
passiivi: virkkailtaneen
Preesens (kielteinen)
minä en virkkaille
sinä et virkkaille
hän ei virkkaille
me emme virkkaille
te ette virkkaille
he eivät virkkaille
passiivi: ei virkkailtane
Perfekti
minä lienen virkkaillut
sinä lienet virkkaillut
hän lienee virkkaillut
me lienemme virkkailleet
te lienette virkkailleet
he lienevät virkkailleet
passiivi: lienee virkkailtu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene virkkaillut
sinä et liene virkkaillut
hän ei liene virkkaillut
me emme liene virkkailleet
te ette liene virkkailleet
he eivät liene virkkailleet
passiivi: ei liene virkkailtu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
virkkailla
Aktiivin partisiippi (preesens)
virkkaileva
Passiivin partisiippi (preesens)
virkkailtava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
virkkaillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
virkkailtu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.